Thai herbal sauna

Teimmelegendaarisen reissun thaimaalaiseen yrttisaunaan temppelille, ja kenenkä muun, kuin suomalaisen äijäporukan kanssa.

Thai herbal sauna eroaa suomalaisesta saunasta; kiuasta ei ole, eikä löylyä heitetä, vaan saunaan virtaa höyryä ulkopuolella pöhisevästä yrttipannusta. Sauna onkin oikeastaan höyrysaunatyylinen ratkaisu.Saunamaksu on 50baht, eli hieman yli euro.

Naisille ja miehille on omat saunakoppinsa ja saunaan mennään uimapuku ja pyyhe ympärillä. Suihkut ovat tietenkin ulkona. Itse saunakoppi on pieni höyryinen koppero ja tuoksu tuhti ja miellyttävä. Lämpötila on alhaisempi kuin suomalaisessa saunassa. Tuoksuvat yrtit ovat samat kuin Tom Yum keitossa, eli ainakin sitruunaruoho, kaffirlime ja galangal. Thaimaalaiset uskovat tietenkin, että yrttiseos vaikuttaa ihmiseen positiivisesti, sekä fyysisesti että henkisesti. Ja täytyy kyllä sanoa, että yrttisauna ja höyryjen hengittely oli jollain lailla aika rentouttava ja voimakaskin kokemus.

Tutkimusmatka läheiseen viidakkoon..

 

Koira huilailee temppelin pihalla.

Tom Yum soupista puheenollen, huomiseksi on sovittu thaicooking school aiheena juuri kyseinen tom yum keitto.

Thongsala-pääkaupunki

 Koh Phanganin pääkaupunki Thongsala näyttää tältä:

Full Moon Party-selviytymisopas

Koh Phanganin saari on siis tunnettu kreiseistä Full Moon bileistään. Bileet saivat alkunsa pienen porukan juhlista parikymmentä vuotta sitten ja tapahtuma on paisunut massiivisiksi kerran kuussa järjestettäviksi bileiksi täydenkuun aikaan Haad Rinin kaupungissa. Kuujuhlat on must juttu varsinkin nuorille bilettäjäreissaajille ja niihin osallistutaan jos vain kynnelle suinkin kyetään. Jos jostain syystä missaa täydenkuun bileet, löytyy joka viikolle omat bileensä: Half Moon Partyt, ShivaMoon tai Jungle Party.

Saarella on maine bilepaikkana, ja itsekin aikanani ajattelin että kierrän moisen saaren kaukaa, koska en itse enää ole mikään bilettäjä. Kuitenkin bilemestaa on melkeinpä vain saaren Haad Rinin pää ja muu saari on suht rauhallista ja kaunista. Mutta Full Moon bileet kannattaa tietenkin katsastaa jos saaren lähettyvillä siihen aikaan liikkuu.

Itse bileet järjestetään rannalla, missä on monia kymmeniä eri rantabaareja ja jokaisessa soi eri musiikki, aivan älyttömän lujalla! Eli bileistä voi valita parhaimmat ja jäädä juuri siihen kohtaan joraamaan!

Vaikka itse kannatan elämään luottamista ja turhan pelottelun välttämistä, ovat nämä bileet oikeasti niin kreisit, että ylimääräinen varovaisuus ja järjenkäyttö ei todellakaan ole pahitteeksi! Tässä siis joitain vinkkejä, mitä olen kuullut ja mitkä kokenut itse hyväksi Full Moon bileisiin mentäessä:

 

1. Älä ota mukaan mitään.

Rannalla bailaa tuhansia totaalijurrisia ihmisiä. Tungos on valtava ja paikalla varmasti pitkäkyntisiä Burmasta saakka. Mukaan ei kannata oikeastaan ottaa mitään- ei kameraa, kalliita koruja tai vaatteita, ei edes minkäänlaista kassia. Vain pakolliset rahat ja hyvää seuraa.

2. Älä jätä juomaa minnekään, älä ota mitään mitä tarjotaan.

 Bileissä myydään viinaa ämpäreittäin, varo ettei juomaasi laiteta tyrmäystippoja. Pullon suu kannattaa pitää suljettuna ja vartioituna.

3. Poliisit

Poliisiin ei Thaimaassa voi välttämättä luottaa kuten Suomessa. Poliisit, tai poliisienkätyrit saattavat myydä huumeita tai laittaa laukkuusi bileissä huumausaineita, jonka jälkeen pidättävät sinut. Selityksiä ei kuunnella. Saaren putkasta pääsee pois vain maksamalla isot takuusummat. En tiedä onko tämä stoori legendaa, mutta olen kuullut näin käyneen. Ks siis kohta 1!

4. Kulkeminen

Bileisiin kannattaa mennä taksilla tai autokyydillä. Skootterilla ei kannata ajaa vaarallista Haad Rinin tietä, eikä varsinkaan yöllä kun liikenne on kova eikä missään tapauksessa päihtyneenä! Joskus kuulin, että Full Moon Partyjen aikaan kuolee pari henkilöä per bileet, joten kannattaa varmistaa turvallinen kyyti bileisiin ja takaisin.
 5. Pidä yleisesti ottaen järki erityisellä tavalla päässä mukana ja muista, myös selvinpäin voi pitää hauskaa! 

En mä tiedä, voi tuntua pelottelulta ja turhalta varomiselta tämä litania, mutta itse noudattaisin erityistä varovaisuutta juuri näissä pirskeissä;). Ja perusvinkit, mitkä pätee muutenkin matkustaessa: pidä huoli itsestäsi, kaverista, käyttäydy asiallisesti ja mitä näitä nyt muita on. Ja tietenkin-pidä hauskaa;)!

Helou Kitty leimasinsetti

 Täällä ollaan oltu taas kipeänä, tällä kertaa pikkuinen. Aikaa on vietetty sisätiloissa ja siinä onkin ollut tappamista. Onneksi lelut on täällä halpoja ja hommasin tällaisen ihastuttava Hello Kitty leimasinsetin eilen hintaan 3e. Siinä riittikin tutkittavaa ja ihasteltavaa täksi aamupäiväksi.

Setin mieluisimmat taisivat olla kuitenkin uudet pikku-ukkelit Hello Kitty ja nalle ystävänsä Tippy. Tyttöhän on kulkenut varmaan viimeiset puolisen vuotta yötä päivää jokin pikku-ukkeli kädessä. Kotosuomessa meille on kertynyt aikamoinen pikku-ukkeli ja -hahmo armeija. On erilaisia eläinhahmoja, prinsessoja, hevosia, Nalle Puh hahmot, muumi figuurit ja ties sun mitkä smurffit ja konnat! Täällä niitä on ollut yllättävän vaikea löytää, ja olenkin ostanut aina, jos jossain on näkynyt pikkuinen kitty tai muu ukkeli. Eli meille on tännekin päähän kertynyt jo aikamoinen Kitty armeija...

On sanomattakin selvää, että äitihän tykkää myös näistä tilpehööreistä...;).

 

 

 Mutta nyt kuumetauti tuntuu olevan voitettu. Lääkärissä käytiin, parasetamolia otettiin, koitettiin syödä ja juoda vaikka huonoa se oli. Lopulta illalla alkoi kuitenkin pudota "ippit" eli sipsit ja "äätöö" eli jäätelö. Pakko tällaisessa helteessä vain todeta, että parempi kun putoaa edes tuollainen p...ska, kun ei mikään... 

Äiti sai taas mahdollisuuden käydä kampaajalla ja parillakymmenellä eurolla sain päähän raitoja ja leikkauksen. Täytyy kyllä vaan taas todeta, että kyllä arvostan ja paljon thaimaalaista työntekemisen kulttuuria. Niin hienosti taas homma hoitui aikaa ja vaivaa säästämättä, päähieronnat, suoristukset ja kaikki, oikein kahden kampaajan voimin.

Muuten saarelle on tullut taas tuttua porukkaa, tänään saapui viimeinen matkalainen. On taas kiva kun on paljon kavereita ympärillä kenen kanssa hengailla ja kulkea. Ja tänään onkin taas "pahamaineinen" Full Moon Party ilta ja sinne lähti joku porukka tuosta katsastamaan tilanteen. 

 

Chewing Gum

Varo!

Blogimaailma on kyllä jollain lailla huvittava. Ensin sitä haluaa -jostain syystä-levitellä omaa elämäänsä kaikille. Toivoo, että ihmiset kiinnostuisivat blogista, kommentoisivat ja tulisivat lukijaksi. Haluaa kertoa tarinaa omasta elämästään, ja se jää aina väkisinkin puolinaiseksi ja vain osaksi totuutta. Kun bloggaa, asettaa itsensä alttiiksi aina jonkinlaiselle "julkisuudelle", kaikenlaiselle arvostelulle, mielipiteille ja mahdollisille lieveilmiöille.

Päädyin kirjoittamaan tätä blogia, koska halusin lähinnä väylän julkaista matkan aikana ottamiani kuvia. Olen tarkoituksella halunnut pitää blogiin käyttämäni ajan todella minimissään ja kirjoitukset ovat olleet aika suppeita. Asiaa olisi ollut varmasti enemmänkin, mutta koska tiedän että bloggaaminen varastaa helpolla paljon aikaa, en ole jaksanut ja halunnut alkaa kirjoittaa kaikkea auki tähän blogiin, sen takia "pieni blogi Thaimaasta."

Olen tarkoituksella ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, ja jätän julkaisematta asiattomat ja jollain lailla loukkaavat kommentit. Olen valmis käymään keskustelua monestakin asiasta ja usein kommenttiboksissa keskustelu jatkuukin hedelmällisenä. Mutta on myös monia kommentteja, joiden sävy on pahansuopa, enkä ole halunnut niitä julkaista. Tämä "anonyymienarmeija", tuntuu olevan kovin huolissaan, miten meidän täällä reissussa käy ja ennenkaikkea ettei vain lapselle käy mitään. Pääpointtina tuntuu kuitenkin olevan jonkinlainen vihjailu siitä, etten välittäisi omasta perheestäni tai varsinkaan lapsestani ja etten ehkä ole ottanut kaikkia uhkakuvia huomioon. Että kannattaisi nyt kuitenkin vain pelätä kaikkea ja paljon!

Toki turvallisintahan olisi ollut viettää tämä talvi kotona, helsinkiläisessä lähiössä, tutulla olohuoneen karvalankamatolla. Poistua ehkä sitimarkettiin, korkeintaan pulkkamäkeen. Päädyimme kuitenkin tähän ratkaisuun, viettää talvesta kaksi kuukautta toisenlaisissa maisemissa ja olemme olleet koko porukka tyytyväisiä ratkaisuun. Kannatti todellakin, ja jatkossa reissaamme toivottavasti vielä lisää perheen kanssa.

Olemme erittäin kokeneita Thaimaan matkailijoita, ja paikka missä olemme olleet, on todella tuttu, kuin kesämökillä olisi. Paikanpäällä on monia luotettavia henkilöitä ja tuttuja tahoja. Olemme ottaneet selvää asioista ja miettineet kaikki vaiheet, joita lapsen kanssa voisi tulla eteen. Varauduimme kaikkeen asianmukaisella tavalla ja tässä kohtaa voin todeta, että kaikki tarvittavat asianhaarat on otettu huomioon. Oikeastaan mitään yllätyksiä ei ole matkan aikana tullut eteen. Lähdimme lisäksi reissuun myös täydessä uskossa ja luottamuksessa siihen, että meistä pidetään huoli ja se usko ja luottamus on kannattanut! 

Tällä reissulla olen myös huomannut, että maailmassa taitaa olla meneillään jonkinlainen lapsibuumi, siis muuallakin kuin Suomessa! Ihmiset tuntuu reissaavan lasten kanssa todella paljon ja tämäkin saari tuntuu olevan täynnä erimaalaisia lapsiperheitä: venäläisiä, ranskalaisia, slovenialaisia ym.. Olemme myös tavanneet tällä matkalla monia suomalaisia perhetuttujamme, ketkä reissaavat lapsen tai lasten kanssa kuten me.

Reissun aikana on tapahtunut paljon asioita, hyvin tärkeitä asioita. Tämä blogi on ollut todellakin vain pintaraapaisu, ja edelleenkin vain se "pieni blogi Thaimaasta". Matkan aikana on tapahtunut monenmoisia kohtaamisia, käänteitä, tapahtumia, oivalluksia ja muita tärkeitä, lähinnä sisäisiä asioita, joista en ole kirjoittanut blogiin mitään.

Ja klassinen, ei kannata varmaan tätä blogia lukea, jos tekemämme ratkaisut ja ylipäänsä tällainen hurjastelu tuntuu liian huolestuttavalta Suomen päässä. Ja pianhan tämä blogi loppuukin, ja palaamme takaisin turvalliselle karvalankamatolle, josta syntyykin sitten mahdollisesti toisenlaisia bloggaamisen aiheita. Kivalta tuntuu jokatapauksessa palata alkavaan Suomen kevääseen;).

Karvalankamatolla ei varmaan törmää tällaisiin pelottaviin "häkkeihin"...

Back to the business

 No niin, päästiin sairaalasta hieman väljemmille vesille ja takaisin tärkeämpien asioiden äärelle, nimittäin "uijaan". 

Sairaalassa tuli mietittyä kaikenlaisia asioita. Jumissa sairaalanpetissä, tippapullo kädessä yötä päivää, eikä tietoa pois pääsystä. Oli aikaa olla ja miettiä, miettiä mikä tosiaan on tärkeää. 

Mielessä oli eräs ystäväni, joka oli samaan aikaan sairaalanpetillä Suomessa. Hänen tilanteensa on toinen, hän tuskin enää nousee sieltä.. Se oli väkisinkin mielessä, kun molemmat kerran sairaalassa olimme. Koin olevani etuoikeutettu, kun sain sairaalasta vihdoin nousta ja lähteä, ja vieläpä sairaudestani kokonaan vielä tervehdyin.

Pääsin perheeni luokse ja elämään tätä elämää. Elämää, minkä jokainen hetki on niin tärkeä ja suuri lahja.

Pakko oli tutkia laivaa..

 

 

 

Dengue kuume

Viikko sitten saamani kuume osoittautui kuitenkin dengue kuumeeksi. Olenkin ollut nyt viime päivät sairaalassa koh samuilla hieman vahvistumassa ja saamassa kunnon hoitoa.

Viheliäinen tauti on kyllä: ensin kova kuume, kutiava ihottuma ja monen päivän täysin voimaton olo. Nyt olen ollut tipassa yötä päivää ja veriarvot ovat lähteneet hieman kohoamaan. Pääsen kotiin tänään.

En ole hoitanut tytärtäni yli viikkoon, vaan mies on pyörittänyt kaikkea yksin. Kova vesipeto on likasta kuulema sukeutunut ja hän hyppii veteen ja ilmeisesti sukelteleekin jo. Vielä jonkin aikaa matkaa jäljellä ja toivon vain pääseväni vielä uimaan pikkuisen kanssa!

Turkoosi vs. harmaa

Lähestyvä Suomeen paluu alkaa muistuttaa itsestään väkisinkin, kun matkan puoliväli ohitettu jo aikaa sitten... Aikaisemmasta kokemuksesta tiedän, että Suomi saattaa lävähtää kovaakin kasvoille ja melkein aina on paluuta seurannut pienimuotoinen alakulo..

Eniten ehkä mietityttää, miten reagoin täydelliseen värimaailman muutokseen. Helsinkiläisessä kaupunginosassa väritys on ankea: harmaa-musta-valkoinen. Ympärillä kerrostaloja, kauppakeskusta, Citymarkettia ja pubeja. On uskomatonta, että jossain päin maailmaa on näin toisenlainen värimaailma: turkoosia, vihreää, kaikinpuolin värikästä ja elävää.

Thaimaassa koen olevani lähempänä luontoa. Ikkunasta näkyy rehevä kasvillisuus, linnut ja gekot sirkuttavat, auringonnousu ja -lasku määrittävät päivänkulkua. Uimaan voi mennä koska vaan. Trooppinen luonto tulee myös sisälle  ja hämähäkki, gekko tai torakka huoneistossa on aivan normaalia. Teiden varsilla käpyttelee kukkoja, kanoja ja lehmiä. Kaunis luonto on kokoajan nähtävillä, aistittavissa ja sen ihmeellisyyttä ja kauneutta ei voi olla huomaamatta.

Tuntuu, että täällä eläminen on muutenkin kehollisempaa kuin topatussa Suomessa. Ihmeellinen luomus, ihmiskeho on jollain tapaa enemmän keskiössä. Tulee kuljettua paljain varpain, korkeintaan flipflopeissa, päällä ei ole talvitamineita ja jalassa sukkia tai paksuja talvisaappaita. Tulee kuljettua pienissä vaatteissa ja eri ruumiinosat ovat kokoajan "esillä" itselle ja muille. Muutenkin thaimaalaisessa arjessa ja kulttuurissa on paljon asioita, mihin kehollisuus ja kosketus liittyy luonnollisena osana kuten esimerkiksi thaihieronta. Ihmiselämän keskeiset asiat, keho ja luonto ovat ainakin omassa elämässäni Suomessa jollainlailla taustalla olevia asioita.

Olen myös huomannut, että Thaimaassa ollessa, tulee vietettyä enemmän aikaa ihmisten seurassa. Kun saarella on suomalaisia tuttuja, heidän kanssaan vietetään aikaa, syödään yhdessä ja istutaan terassilla. Mistäköhän se johtuu? Varmaan monestakin asiasta, mutta ehkä ihan jos siitäkin, että täällä ihmiset viettävät paljon aikaa ulkosalla ja terassilla tai muuten näkösällä. Ihmiset eivät piileskele omissa kodeissaan, vaan kodit ja ihmisten elämät ikäänkuin avautuvat terassien ja ulkonaoleilujen myötä muillekin ja vaikka spontaaneille kohtamisille. Ja thaimaalaiseen kulttuuriinhan kuuluu toisten huomioiminen, vaikka vieraidenkin. Kotisuomessa tulee harvoin sillä lailla hengailtua ihmisten kanssa, varsinkaan spontaanisti. Ja vaikka ulos lähteekin, ei välttämättä kukaan huomaa tai huomioi...

Suomalaisen median poissaolo, lähinnä huolestuttavien uutisten ja lööppien muodossa ei ole haitannut yhtään. Suomalainen media on niin läpitunkevaa, että sen vaikutukselta ei voi välttyä. Päivän keskustelunaiheet alkavat vyöryä heti aamutv:stä silmille, jatkuen pitkin päivää uutislähetysten muodossa. Ja kun lähtee ulos, kirkuvat iltapäivälehtien lööpit jotain muka tärkeää. Katainen, poliittiset sotkut, Eu kriisi, onnettomuudet, julkkisten toilailut ja huono ajokeli ovat asioita, joista minua muistutetaan monta kertaa päivässä.

Mutta Suomeen tullaan jossain vaiheessa toivottavasti avoimin mielin ja katsotaan mitä tuleman sitten pitää. Varmasti uusia ja jännittäviä asioita luvassa sielläkin päässä.